Meidän koira tykkää ihan maailman eniten uimisesta. Jopa niin paljon, että veden lämpötila ei kovin paljoa merkitse. Mutta näin kesällä on hyvä, kun on oikeasti mahdollisuus uida kunnolla. Muutaman kerran on meinannut itsekin lentää itsekin perässä jokeen, kun koira ei ole malttanut odottaa että saa hihnan pois. Voi sitä elämän riemua, kun sitten saa kepin perässä ponkasta veteen.

Pois lähteminen ei sitten olekaan läheskään yhtä mukavaa puuhaa. Ei lähetä vielä, jooko? Onnesta joelle ei ole pitkä matka, mutta veden likaisuuden takia ei ihmisillä ole oikein asiaa tuohon jokeen.

Tuossa se laite on keskellä, ja paperinarusta tehtyjä kukkia tossa valmiina. Toi paperinaru on mulla pyöriny monta vuotta ilman järkevää tekemistä. Mutta siitä tulee ihania kukkia. Eli kiitos vaan isosiskolle hyvästä paperinarusta, se on vihdoin päässyt käyttöön.

Ja sitten se alkoi lentämään. Huiskis vaan, ja se ylitti rappuset, omenapuut ja kasan kiviä.

Ja jäljelle jäi vaan läntti keltaista ruohoa, joka on sinnillä kasvanut parakin alla. Mutta eiköhän se siitä viherry, kun nyt alkaa saamaan valoakin.

Kaivuri kuvakin lähti. :) Ne oli vaan siksi, kun niitä ei onnistunut lähettään sähköpostilla, mutta luulisin että ne on jo nähty kun kaivurikin on jo käyty tarkastamassa läheltä. Mukavia kesäpäiviä sinne! Me käytiin päivällä neuvolassa, ja Topias sai ensimmäisen rokotuksen.. Noita kahta isompaa lasta oli vaikea saada neovolasta lähtemään kotiin, kun sielä oli niin ihania leluja joilla leikkiä. Kun kotona kaikki on tylsiä luonnollisesti.

Kuulemma on vauvan nimi Topias, vaikka käyttääkin vaaleanpunaisia vaatteita.

Yksi ilta lähdettiin retkelle metsään, oli se mukavaa paistaa metsässä makkaraa, ja parasta näin aikuisten näkökulmasta oli se, että lapsia ei tarvinnut kantaa kuin 50metria, kun oltiin jo tarpeeksi metsässä retkeä varten.

Kyllä tämä meidän lähi metsä on yksi kauneimmistä tietämistäni paikoista tällä hetkellä.  Kelpaa sielä retkeillä..

Vaikka kesä onkin, tulee välillä vietettyä ihan liikaakin aikaa koneen ääressä sisällä. Ja sielä missä äiti, sielä on myös tämä meidän kolmikko. Pienintä hoidetaan välillä vähän liiankin innokkaasti, välillä alkaa hätähuuto, kun ylireipas isosisko on yrittänyt saada omatoimisesti pikkuveljen syliin. Kun muuten tämä meidän vauva on sellainen auringonpaiste, että ymmärrän kyllä miksi isosiskokin niin mieluusti häntä sylittelis. Kuva on vähän huonosta tilanteesta, taisi olla nälkö kun noin huudatti. :)

Mitä hymyilee pienoinen,
vauva vasta.
Tietääkö mitään hän maailmasta?
Rakkauden tuntee ja lämmön sylin,
se riittää pienelle ihan hyvin.

Täällä meistä on tullut melko kaupunkilaisia, mennä porskutetaan pitkin jalkakäytäviä kuin oltais aina niin ulkoiltu. Tänään oli oikein hauska asua kaupungissa, kun tulin kahden väsyneen ja nälkäisen lapsen kanssa MLL:n avoimesta päiväkodita, niin neljä rekallista penkkariporukkaa heitteli meille taskut täyteen karkkia. Suurin osa karkeita kyllä pääty autojen renkaiden alle, kun eihän niitä sieltä tieltä päässyt mitenkään keräämään. Mutta oli silti mukavaa. Varsinkin kun en muistanut että penkkari päivä oli justiin tämä. Mutta luku intoa kaikille, jotka tänään pääsivät lukulomalle!!=)

Mä olen melkein kokonaan irrottautunut tuosta remontti hommasta. Jopa niin paljon, että en edes ole ollut valitsemassa mitään laattoja tms. Mutta toivottavasti niistä silti tulee ihan kivat. Täällä me vaan koitetaan saada aika kulumaan, kun mies tekee pitkiä päiviä talolla. Välillä meinaa käydä aika pitkäksi, joten jos on tylsää jollakulla niin tulee tänne meitä piristämään. :) Varsinkin illat meinaa olla aika tylsiä täällä, vaikka Järvenpään paras kirpputori ihan naapurissa onkin. Mutta ei sitä ihan joka päivä sielä viitti käydä, varsinkin kun sieltä aina jotain tarttuu mukaan.

Meille sinne talolle on tullut tällänen mönkijä. Mä en niin ajatuksesta tykännyt ainakaan aluksi, vaikka olihan sen kyydissä hauska istua. :) Lapset siitä riemastu vallan mahdottomasti, kun kerran sitä ollaan päästy lasten kanssa kokeilemaan. Hyvin pysy kyydissä kaksikin pikkumönkijää. Vaikka toinen meinaa väkisin mennä isonsiskon selän taakse piiloon.

Mutta sellaisia meille tänne kuuluu, kertokaahan mitä itsellenne kuuluu jos täällä käytte!

Siksi meillä on aivan liikaa harrastettu tälläistä. Toipilaana olemista siis.

Mulla ja lapsilla meinaa aika käydä pitkäksi, kun ei oikein kunnolla pääse ulkoilemaan, muusta kerhoilusta jne. puhumattakaan. Mutta josko se taas kohta pääsisi näistä ihanista talvikeleistä, ennen kun kaikki lumi sulaa.

Täällä kaupungissa asumisessa on se hyvä puoli, jos on terveenä niin ulkoilun ja kaupassa käynnin voi kätevästi yhdistää, kuten tässä kuvassa esim.