Tortai iltana koin elämäni säikähdyksen, kun kaupungista kotiin tullessani oli kotipiha ja läheinen tie täynnä paloa- ja poliisi autoja. Itsellä ei ollut puhelinta mukana kaupungissa käydessä, vaan ihan tyytyväisenä kävin yksin kirppiksellä ja muutenkin asioilla. Sillä aikaa kotona oli syttynyt olohuoneessa kynttilästä tuli alla olevaan lipastoon ja myös vähän seinään. Palomiehiltä kyselin että mitä kummaa täällä on ollut, ja joku niistä osasi sanoa että kaksi lasta ja mies on talosta tullut ulos, ja he olivat lähteneen valkoisella autolla johonkin. Siitä arvasin että he olivat tuttujen kyydissä. 
 Mies oli pelastanut lapset ja itsensä ulos ikkunan kautta tietokonehuoneesta. Onneksi ei mitään vahinkoa ihmisille tapahtunut, mitä nyt poika taisi vilustua pakkasessa värjöttelystä. Taloon sitä vastoin tulee aikas iso remontti savu ja noki vahinkojen takia. Ja siksipä me asutaan tilapäisasunnossa täällä tämä aika kun talo on taas asumis kunnossa.
Tältä siellä itse tulen kohdalla näytti tänään päivällä. Lipaston jämät on tosta viety jo pois.


Kuumuus oli ollut niin suuri, että toi takan päällä ollut lasipurkki oli ihan säröillä. Katto on oikeastikin noin musta, sivuhuonessa ei ihan noin mustia kattoja ole, mutta nekin on ihan nokisia.

Mutta kun ihmisille ei käynyt mitään, niin elämä kyllä jatkuu.
Hieman erilaisissa puitteissa, mutta kuitenkin. Näin pikainen muutto maalta omakotitalosta keskelle kaupunkia rivitalokolmioon on kyllä melkoista sopeutumista vaativa, mutta on asioilla aina positiivisetkin puolensa.